Virttyneet virsut

 

Kalevala on Suomen kansalliseepos. Tänään suomalaisen kulttuurin päivänä juhlimme yksissä tuumin teoksen olemassa oloa. Teoksen, millä on ollut järkyttävä vaikutus kansallistunteemme ja itsetunnon muokkaajana. Meidän on myös muistettava kiittää menneiden vuosien etupäässä ruotsinkielistä älymystöä, joka loi tämän kansan ja talutti korvesta valoon. 
Kuka on lukenut teoksen? Rohkeasti käsi pystyyn ja samalla kerrotte koska ja miksi? Lukemattomille sivistymättömille suomalaisille kerron nyt kaiken tarpeellisen eepoksesta, ettei tarvitse hävetä, eikä tämän jälkeen edes lukea.
On joukko miehiä, joiden toilailuista on kyse. On vanha mies Väinö, joka etsii aina vain naista itselleen, mutta saa aina fudut. On erityisen perso nuorille naisille. Sitten kirjasta löytyy sepänsälli Ilmarinen, joka on myös naisten perään. Seppo on kova poika väsäämään kaikenlaista pellistä, kuten vaikkapa taivaankannen, vaimon ja rahantekokoneen. Sellaisella kuin ”Joke” Joukahaisella on myös oma roolinsa kirjassa. Joken siskoa Väinö myös yrittää, mutta ei ei.
Kullervo on kova poika. Se muun muassa tappaa Sepe Ilmarisen vaimon, koska tämä oli piilottanut kiven leipään ja Kultsin hyvä veitti meni piloille. Lisäksi teoksesta löytyy Lemminkäinen, komea ja kova. Mies kuolee parikin kertaa. Ekalla kerralla sen äiti palauttaa sen elävien kirjoihin Tuonelan virran pohjasta.
Nämä äijät seikkailevat edes takaisin ja taas takaisin ja uskomattomia, mutta tosia, tapahtuu. Naisia tulee ja menee ja jättiläis-hauki. Ryöstetään, surmataan, juonitellaan, luvataan, hukataan ja karataan. Näistä aineista on tehty tämän pettuleipäkansan ikioma runoteos, jota kukaan ei ole oikeasti lukenut. Eikä kannata, ainakaan kenenkään suomalaisen miehen. Eihän tuommoisia tarinoita usko kukaan, paitsi jotkut haihattelijat, joille menneiden vuosien elämä oli jotain aivan hurmaavan jännittävää. Ei ole menneessä ajassa mitään suloista, pelkkää surkeata taistelua leivästä vapauttavaa kuolemaa odotellessa.
Suomalaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Kaikki maailman ihmiset ovat samanlaisia ja tekevät samoja asioita, joten mitä erityistä on täkäläisessä kulttuurissa? Ei mitään.
Ylhäältä alas johdettu masentava kulttuuri saa nyt lähteä. Vanhan kansan ikonit Kalevalasta Sibeliukseen roskiin, sillä nyt on päivityksen aika, laakista nykyaikaan.
Uudesta kansalliseepoksesta järjestetään koko kansan kirjoituskilpailu. Aiheena on suomenhevonen ja tekstin on mahduttava aa-neloselle. Samoin kilpaillaan uuden kansallisbiisin säveltämisessä ja lippu ym. on myös uusittava.
Jokaiselle ihmiselle Jakomäestä Kutturaan löytyy kivaa touhua ja osallistumisen iloa ja lisäksi löytyy sokeri pohjalta. Kisaan voivat osallistua myös ulkomaiset ystävämme Venäjältä, Ruotsista, Virosta ja missä niitä kaikkialla onkaan. Hykerryttävää.  
Uuden oikean demokratian aika on nyt. Värikynät ja melodikat esiin, tänään se alkaa.