Onnen maa

 

Me suomalaiset olemme kesälomalla. Raadoimme läpi raskaan talven ja nyt on ansaitun loman aika. Katoamme kauas syviin metsiin esi-isiemme maille. Nautimme elämästä ja keräämme voimia tulevia kovia yöpakkasia varten.
Taajamat ovat hiljenneet ja autius vallannut cityt. Tuolta tulee kuitenkin joku rakentaja asiapaperit kourassaan ja on menossa virastoon. Voi hyvä ystävä, älä sinne pyri. Suomi on kiinni, nyt ei tehdä mitään. Lataamme akkuja, jotta jaksaisimme painaa seuraavaan suveen.
Syksyllä tosin joudumme taas pitämään lomaa, koska on nostettava potut ja käytävä Turkissa. Mutta sen jälkeen olemme todella virkeitä, kunnes iskee syysväsymys, masennus ja loska. Se on kaiken pahan alku ja juuri tämän kansan elämässä. Jalat kastuvat, tulee vilu ja flunssa. Saa jäädä saikulle, mutta siitä kun selviämme, niin jo alkaa Lyyti kirjoittaa. Armoton vire päällä painamme monta päivää töitä taukoineen, mutta se kostautuu. Pian ollaan burnoutissa. Kotona ei jaksa tehdä mitään, ei siivota, ei tehdä kotiruokaa, ei kerta kaikkiaan mitään, paitsi leikkiä koiran kanssa. Tuon ymmärtää, koska ihmisen on irrottauduttava vapaa-aikana töistä kunnolla. Nykyaika on niin hektistä ja vaativaa, ei auta sairastella ja valittaa. Ovella on tulijoita ja paljon. Kyllä on aika rajua ja kylmääkin on.
No, onneksi pian koittaa joulun aika ja loma. Saa taas levätä, syödä ja juoda kunnolla. Jouluna ihminen hiljentyy ja miettii syvällisiä, muistelee vanhaa kiireetöntä aikaa ja kunnon ihmisiä. Niitä, jotka olivat aina iloisia ja ystävällisiä, eivät koskaan sanoneet pahoin ja tarttuivat ilomielellä työn syrjään kiinni. Äiditkin passasivat valittamatta, eivätkä lomapäivää eläissään pitäneet. Nyyh.
Joulun jälkeen alkaakin jo aurinko pilkottaa ja mieliala nousee. Työtä tehdään ilolla niska limassa, koska jokaisen odotetaan osallistuttava talkoisiin yhteisen AAA:n eteen. Ei siitä mitään tule, että yhdet vain tekee ja toiset makoilevat. Kyllä se on niin, että on ihan itsestä kiinni onko töitä. Ei tule työt kotiin, on lähdettävä itse vastaan. Ennen tehtiin kaikkea, kellään ei tullut mieleenkään kieltäytyä tarjotusta työstä, eikä silloin mitään sopimuksia ollut. Ja kaikki oli paremmin. Oli vai?
Kohta alkaakin jo hiihtoloma painaa päälle. Ihmisen on hyvä päästä hiihtämään edes lappiin, siinä irrottautuu paremmin työrutiineista ja saa voimia kestää kaikki ikävät asiat, lamat ja stressit.
Kevätflunssan ja viikon sairasloman jälkeen on ihan kuin eri ihminen, uusi ja norja. Kyllä nyt pitäisi jaksaa juhannukseen ja kesälomaan. Pari kuukautta odotellessa menee hujauksessa, jos ei mitään erityistä satu. Maailmassa on seitsemän tuhatta miljoonaa ihmistä ja meitä levänneitä virkeitä suomalaisia viitisen miljoonaa, parasta AAA-ryhmää. Mitä ihmettä tulisi tehdä, jotta muutkin saisivat nauttia suomalais-formaatista?  Täällä meillä on niin mukavaa, että tätä makiaa soisi kyllä kaikille maailman ihmisille tasapuolisesti.