Ihmekeittoa

 

Olemme pohjalla. Kaikki on myyty ja tuhottu. Meni puhelin, sitä ennen itsenäisyys ja huomenna on tarjouksessa ruotsin kieli ja Mannerheim. Peruspilarit murenevat ja talo huojuu, pelastautukoon ken voi. Pakolaiskaravaanit vyöryvät pian kohden Haaparantaa. Vanha emämaa toivottaa huutolaispojat, entiset nousukkaat, ilolla takaisin. Lapset yrittivät itsenäistyä ja rakentaa oman elämän, mutta heikosti kävi, rahat ja älli loppuivat. Onneksi rakkaat ja rikkaat sukulaiset eivät hylkää.
Onnemme on, että tämä heimo ei koskaan tuhoudu. Olemme sitkeitä, tulleet jostain kaukaa, niin kaukaa, että hirvittää. Ruotsalaisen Olof Rudbeckin teos Atlantica vuodelta 1679 tietää kertoa, että suomalaiset polveutuvat Israelin heimosta.
Erään tarinan mukaan tulomatkalla saavuimme risteykseen ja siinä oli viitat. Toisessa luki, että etelään ja lämpimään ja toisessa ei mitään. Lukutaidottomuus pelasti meidät. Täällä pohjan perillä saimme elää vähän onnellista ja yksinkertaista elämää. Alussa oli vain suokuokka ja tussu.
Sitten eräänä päivänä luikerteli kyy korpeen. Kuiski kummia yksinkertaisten korviin. Voisimme kuulemma rikastua kun hylkäisimme maan. Oli tyyppi käynyt oppikoulun ja tiesi. Juotoskolvissa on onni, se sanoi.
Saman tien ukot ja akat kursseille ja siitä halleihin kolvaamaan piirilevyjä. Saab pihassa odotti, että kohta päästään ajelulle markettiin, kotiin, mökille ja Norjaan lomalle. Oi oi, se onnea oli. Pankissa merkonomi väkisin panetti nimen lainapaperiin ja pian joka mies käveli ulos rikkaana ja onnellisena.
Köyhyys tuli takaisin paljon myöhemmin. En muista milloin, mutta sen muistan milloin kaikki olivat tasapuolisesti köyhiä. Se on viisikymmentä luvulla ja vielä senkin jälkeen. Tänään puolet on köyhiä ja toinen puoli ei. Tasapuolisuus sopii meille, se kuuluu kristillisiin arvoihimme. Tai kuului. Nykyään köyhä vie myös köyhältä ja siitä me vanhan liiton miehet emme pidä.
Suomalaiset selviävät, koska meillä on lyhyt muisti. Olemme hyväntahtoisia ja anteeksi antavia. Pitkävihaisuus ja kaikenlainen vanhojen kaivelu ei kuulu luonteeseemme. Tuhat vuotta sitten hävitty sota ei herätä tunteita. Mitäs tuosta kun kaikki meni. Saikin mennä, joutava.
Nyt ensi alkuun alamme rakentamaan uutta saunaa. Pian siellä istumme ja nautimme jostain sellaista, mistä eivät Syyriassa, tai mitä niitä on, tiedä mitään. Saunan hehkussa olemme aina keksineet sen, millä tästä eteenpäin. Ajatus kirkastuu, seestyy ja lopuksi kaikki on selvää.
Huomenna rupeamme kasvattamaan kaalia, keräkaalia. Siitä teemme valtavassa padassa kaalikeittoa, eli ihmekeittoa. Sitä nautimme tyytyväisinä tänään, huomenna ja aina.  Syömme tästä lähin joka jumalan päivä kaalikeittoa piimän kera. Se on hyvää ja ravitsevaa. Ihmekeitto laihduttaa ja paukuttaa meidät takaisin esi-isiemme mittoihin ja sen myötä avautuu ovi yksinkertaiseen ja luovaan uuteen aikaan.
Kaalikeitto ja sauna, ihminen ei muuta tarvitse.