Kultarannan kohtalo

 

Ihminen tottuu kaikkeen ja äkkiä. Sanomalehti vähensi ilmestymispäiviä ja lukijat hokivat ensimmäisen viikon, että voi voi. Toisella viikolla kukaan ei enää kaivannut koko lehteä.
Se on surullista, kun ei kaivata. Miehuuden päivinä siirreltiin vuoria, mutta nykyään vain ei mitään.
Pian kunnat katoavat ja elämä jatkuu entisissä uomissaan. Pieni ryhmä yrittää muisteluttaa, mutta ei ketään oikeasti kiinnosta. Kumpi on tärkeämpi: kahvin hinta vai kunta?
Yhtä vähän se kiinnostaa kuin toinen maailmansota. Siitäkin muistelutetaan, vaikka se on aivan joutavaa.
Suomi katosi jo aikaa sitten, jos oli edes ollutkaan, ainakaan naapurin oppikirjoissa. Olemme nykyään eurooppalaisia, jos se nyt ketään jaksaa kiinnostaa. Saa suomalainen olla jotain sellaista, mistä ei oikein ymmärrä, veljiä kaikkien kanssa, mutta vaikeaa on, koska koko käsite on outo.
Ainoa asia mihin oikeasti uskomme on, ettei semmoinen unioni kauaa tule jatkumaan. Ensin vähennetään ilmestymispäiviä ja sitten yksi aamu ei enää tule, ei vaikka laitettiin parhaat voimat asialle.
Eikä taaskaan kukaan jaksa kauaa surra, jos ollenkaan. Tietysti viemme kunnon luterilaisina kerran vuodessa malliksi kukan haudalle ja vähän tirautamme kyyneliä, jos pakkasessa tarkenemme.
Väittävät, että Facebookin suosio on hiipumassa. Harmi, sillä tiedän ihmisiä, jotka eivät ehdi tällä menolla koskaan käyttämäänkään ja osa ole edes kuullut moisesta. Täytyy tottua siihenkin, ettei joutava asioista kertominen netissä ollutkaan meidän juttu ja tottuuhan siihen.
Nykyään trendien riento on niin rajua, että mummolla ja puolella kansaa alkaa olla hätä. Ei ehdi mummo bingolle, kun pitää koko ajan päivittää päänuppia. Tähän on totuttava, ei auta mikään.
Äskettäin julkaistiin uusi suomalaisen ravitsemussuosituksen mukainen ruokapyramidi. Hienoa, mutta oikeastaan aika turhaa, koska olemme jo tottuneet syömään terveellisesti ohjeen mukaan. Ruokalassa olen havainnoinut, että jos saa itse ottaa vaikkapa lihapullia, niin kukaan ei ota kuin yhden ja loput lautasella onkin sitten vesimelonia.
Olemme tottuneet siihenkin, että meille aina nauretaan ja pidetään yksinkertaisina. Hetki sitten joku englantilainen toimittaja tylytti meitä oikein kunnolla, mutta me emme välitä moisesta. Mitään vastineita aleta kirjoittelemaan ja oikaisemaan aivan vääriä käsityksiä, mieluummin tyytyväinen virne kasvoilla menemme syvemmälle metsään. Olemme tottuneet ajatukseen, saaneet jo äidin maidossa, että kohta kuitenkin tapahtuu jotain ja saamme kadota piilopirtille.
Olemme tottuneet ajatukseen, että talven jälkeen tulee kevät ja sitten kesä, jos tulee. Olemme tottuneet siihen, että yksi lämmin päivä on kesä ja se siitä. Olemme tottuneet elämään salaisissa ajatuksissa ja toiveissa, koska olemme tottuneet vanhaan kansan viisauteen, että kellä onni on, se onnensa kätkeköön. Vähäkin onni katoaa tai se viedään. Onni on meille kuin ruoka, sillä ei saa leikkiä.