Itsenäisyyspäivänä illalla

Tarina menee jotensakin näin. Joulukuun 6. 1917 eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen ja 22. päivä eduskunta päätti pyytää Venäjän kansalliskokousta tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Kansalliskomissaarien neuvosto tunnusti itsenäisyyden 31.12.1917. Neuvosto-Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea vahvisti Suomen itsenäisyyden 4. tammikuuta 1918.
Meidän on otettava hattu kouraan ja tunnustettava, että Lenin antoi meille itsenäisyyden. Tämä on kova pala, mutta tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, totesi jo muuan Paasikivi.
 4. tammikuuta rakas naapurimme Ruotsi tunnusti Suomen itsenäisyyden, samoin Ranska ja muut maat seurasivat perässä. Ruotsiin olemme voineet aina luottaa, myös nyt kun maailmalla myllertää ja tuulee.
No, siinä kävi sitten niin, että tuore itsenäisyys ei käynyt kaikille suomalaisille ja vähemmistö päätti alkaa tappamaan toisiaan. Tarusto alkoi valmistua ja historian myytit jälkipolville.
Mikä se on tämä Suomi? Jos Suomi olisi eläin, niin se olisi aasi. Surusilmäinen ja pitkä korvainen, takkuinen, pieni, sitkas, hiljainen ja jääräpäinen. On tyhmä ja viisas yhtä aikaa, ikuinen työjuhta, vähään tyytyvä porkkanan perässä kopistelija, mutta ah niin hellyttävä.
Niin hellyttävä, että tänne ei kukaan kehtaa tulla kotirauhaa häiritsemään, ei idästä, eikä muualtakaan ja se on ongelma. Saisi tänne joku tulla ja vähän pölläyttää tätä uneliasta itseriittoista ja sisäsiittoista kansaa. Meitä on joku veijari vähän kehunut, maininnut työhulluiksi, sisäsiisteiksi ja yksinkertaisiksi ja me olemme olleet niin otettuja ystävällisistä sanoista, jotka ymmärsimme kehuiksi.
Se on merkillistä, miten jotkut jaksavat tässä maassa pelätä koko ajan jotain, tai enpä tiedä onko siinä mitään merkillistä. Elintaso on noussut jo niin korkeaksi, että sen menettäminen hirvittää. Mukavan ja helpon elämän uhaksi on noussut naapurin karhu. Sen luultiin ja toivottiin kesyyntyneen ja oppineen puhumaan englantia.
Kohta ollaan joka iikka leirillä piikkilangan takana muistelemassa nälkäisinä ja nokan päät sinisinä äidin paistamia lihapullia ja lättyjä. Ei ole kaksinen eräiden ihmisten maalaama tulevaisuuden kuva. Visto on kuva, mutta samaisilla henkilöillä on ratkaisumallikin pelkoon, lisää rautaa rajalle. Kuulemma hätäisimmät ovat jo ostaneet Haaparannalta asuntoja ja lopuilla hermoheikoilla ovat laukut pakattuina porstuassa, jos ja kun tulee äkkilähtö.
Ei tänne kukaan ole tulossa, mutta vapaa Suomen mies tekee mitä tahtoo, lähtee vaikka Ruottiin.
Nyt rauhoitumme ja hengitämme syvään. Olo alkaa helpottua, ei purista enää vanne. Istutaan alas ja avataan televisio. Sieltä tulee tuttua ja turvallista ohjelmaa niin kuin tähänkin asti. Kahvit voisi keittää ja pullaa saa syödä. Nyt ei tapa kolesteroli, ei verenpaine, ei mikään, sillä olemme käyneet mielen pohjalla, uineet syvissä vesissä. Ei tule karhu tänne, tulee vain Linnan juhlat ja Tuntematon sotilas.