Rakenneuudistusta

 

Liki puolivuosisataa sitten oppikoulussa rakas opettajani Eino totesi minusta, että toivoton tapaus. Tänään alan päästä yli tuosta nolauksesta, sillä kävin äsken Marokossa. Sieltä löytyi 33 miljoonaa samanlaista tapausta, eli en olekaan yksin, vaan osa tätä selviytyjäkaartia. Koska matka suuntautui pimeään Afrikkaan, otin matkalukemiseksi nipun Mustanaamioita, pari Tarzania, Seuran ja Me Naiset-lehden. Näin halusin säilyttää kosketuksen arkeen kummassakin maanosassa ja tietysti ostin vielä iltapäivälehdet mukaan. Henkiset eväät olivat kunnossa, mutta lihapullat ja hernekeiton jätin suosiolla kotiin. Kuskus odotti, sillä Ihmisen on oltava rohkea ja erityisesti minun, jonka esi-isä taisteli muinoin Sven Tuuvan rinnalla Koljonvirralla. Järkytys oli suuri, kun perillä paljastui totuus. Ei näkynyt Mustista, ei kääpiöheimon miestä lampunvarjostin päässään, ei mitään tutusta ja jännittävästä Afrikasta. Pitäisi asettaa moiset lehdet edesvastuuseen vääristelystä. En oikeastaan huomannut isompaa eroa Bulgariaan tai Turkkiin, samaa pikku kaaosta joka puolella. Kokosin itseni ja päätin selvitä. Onhan tässä oltu pahemmissakin paikoissa, kuten vaikkapa oppikoulussa. Ihminen sopeutuu nopeasti mihin tahansa ja siihen menee noin viikko. Juuri kun lakkaa välittämästä pienistä tai vähän isommista asioista on palattava entiseen pikkutarkkaan hyvinvointivaltioon. Marokon tapaisissa maissa arkinen elämästä selviytyminen perustuu ”järkkäilyyn”. Asioita hoidetaan perhe-, ystävyys- ja naapurisuhteiden kautta luotujen verkostojen kautta. Tämä siksi, koska viranomaiset eivät edusta turvaa ja oikeudenmukaisuutta. Elämässä on selvittävä omilla säännöillä ja nämä selviävät, eikä siinä uskonnolla ole juurikaan tekemistä. Matkailu sinänsä on aivan järjetöntä touhua, varsinkin lentomatkailu. Koneessa saimme kuulla kuinka paljon polttoainetta kuluu tälläkin matkalla ja sitä kului paljon. Perillä kohteessa saa onneksi kuitenkin hetken aikaa olla herra, äveriäs pohjoismaalainen. On aikaa ihmetellä ihmisten vetämättömyyttä, sinne päin tekemistä ja pohjatonta halua huijata rehellistä suomalaista. Henkilöä, joka on aivan vilpittömällä mielellä tullut nauttimaan halvoista hinnoista ja hakemaan kunnioitusta. Sitä mitä on kaivannut kotimaassa läpi elämän. Paha mieli vaivaa pitkään vielä kotimaassakin, kun tajuaa, että joku helppoheikki onnistui nykäisemään muutaman latin verran ylimääräistä. Eikö voi mies mieheen luottaa?    Kun tämä matkailuhöpötys loppuu kansan köyhtymisen ja järkiintymisen myötä ja kun yhteiskunnassa on tullut pää vetävän käteen, niin mekin siirrymme järkkäilyyn. Jos ja kun yhteiskunta lopettaa kansalaisten avustamisen, on alettava toimia itse. Kaukaiset sukulaiset ja vähän läheisemmätkin muuttuvat yhtäkkiä tärkeiksi. Samalla lailla tärkeiksi kun selviää, että se on voittanut Lotossa, joten on heti lähdettävä kyläilemään. Elossa selviäminen tulee perustumaan siihen, että minä tunnen jonkun joka tietää mistä saa mitäkin tai tuttu tuntee jonkun joka tietää taas jotain tärkeää. Monisäikeinen verkosto toimii ja pitää yhteisön pystyssä. Jokainen on ystävällinen toiselle, koska ei ole varaa olla muuta. Väärä asenne ja tilanne arvio voi koitua turmioksi tulevassa kovassa koulussa.