Nauru pidentäisi ikää

 

Elämme kovia aikoja. Maa kaatuu. Minulla oli yksi oikein Lotossa ja pikkusormi on ihan vähän kipeä. Syy on yhteiskunnan ja hallituksen. Nyt lyödään lyötyä. Emme tule selviämään tästä. Onneksi on kuitenkin kesä. Voimme mennä ulos kasvimaalle kasvattamaan kaalia ensi talveksi. Meillä ei tule olemaan mitään hätää. Syömme koko talven kaalisoppaa, joka ikinen päivä. Naapurimaamme on noussut kaalisopalla ja pysynyt pysytyssä samalla herkulla, miksipä emme mekin. Kaalisoppapadan äärellä ollaan lähellä ihmismielen syvintä syvyyttä. Silloin katoavat pahat ajatukset, riita ja tora. Jäljelle jää vain nöyryys. Ja jaksaa hetken ruoan päälle levättyään lähteä katsomaan vaikka salskeiden työläisten marssia vappuna tai uljaiden sotilaiden marssia lippupäivänä. Marssi on aina yhdistänyt tätä kansaa. Se on kannustanut voitosta häviöön läpi historian. Aina on lähdetty jonkun kellokkaan perään ja joka kerta tultu verissä päin takaisin. On tirsutettu muutama kyynel, nuoltu haavat ja rakennettu myytti oikeasta asiasta, oikeutuksesta. Emme voikaan mennä kasvimaalle, siellä on punkkeja. Niistä saa kuolemantaudin ja mitäs sitten tehdään, kun on saanut kuolemantaudin vain sen takia, että olisi halunnut kasvattaa kaalinpäitä, jotta selviäisi tulevasta ankarasta köyhän kansan talvesta hengissä. Voi voi meitä poloisia. Täytynee pysyä sisällä ja kasvattaa kaalit kukkapurkissa. Ei, ei käy tämäkään, sillä sisällä on hometta. Koko maa on homeessa lattiasta kattoon ja kaalisopan ainekset pitäisi jostain saada ja keittää riittoisaksi ja aivan ihanaksi keitoksi. Nyt menee entistä vaikeammaksi hengissä pysyminen ja syyt kaikkeen ovat tietysti yhteiskunnan ja hallituksen. Ei heitetä kirvestä kaivoon, sillä nyt on jostain ilmestynyt pilvin pimein köyhien puolustajia ja samoin kaiken maailman asiantuntijoita, jotka tietävät kaikesta kaiken. Ainakin tietävät sen, ettei tätä yhteiskuntaa noin pelasteta. Tulee väistämättä mieleen eräs jo edesmennyt kollega, joka oli kysynyt naiseltaan, että osaako tämä tehdä ruokaa? Oli kertonut osaavansa keittää kaurapuuron teoriassa. Yhteiselämän suunnitelmat olivat rauenneet siihen. Pitäisi ilmeisesti osata tehdä oikeasti jotain, ettei tule sitten hätä, kun on kaalia säkillinen ja nälkäkin. Suurin osa ihmisistä ei osaa tehdä ruokaa, tuskin muutakaan, joten yhteiskunnan on kai sittenkin tultava vastaan ja järjestettävä kaalisopan keitto-kursseja pitkin tätä maata. Luultavasti tästäkin asiasta nousee hirveä haloo, kuinka ihmistä pilkataan ja halveksitaan ja pian kaikuu pitkin Suomen niemeä jykevä syytös, Kuinka te kehtaatte! Paha mieli on kylläisenä laantunut ja tulevaisuus alkaa näyttää oikeastaan ihan mukavalta. On nimittäin tulossa kansalaispalkka, eli kaikille kansalaisille aletaan maksaa palkkaa siitä, että on kansalainen. Järkyttävän ihanaa, melkein epätodellista ja onkin. Tämä kansa on hullua, ei työhullua, vaan väärällä lailla hullua.