Köyhät ja rumat

 

Olen ajatellut alkaa positiiviseksi ihmiseksi. Edellisen kerran yritin alkaa positiiviseksi ihmiseksi ehkä viisi vuotta sitten vai olisiko jo kymmenen vuotta. Ei siitä mitään tullut. Se ei sopinut minulle vai luovutinko liian helposti. Ilmeisesti päivä tai kaksi ei riitä positiiviseksi ihmiseksi muuttumisessa. Tämä aika vaatii positiivisuutta ja yritän ymmärtää miksi. Positiivinen ihminen elää pitempään ja tienaa paremmin. Näin kertovat viisaat positiiviset ja sitä ei sovi epäillä. Raha ja onni kulkevat käsi kädessä ja tämänhän tietävät kaikki köyhätkin. Onnelliset rikkaat ovat lisäksi komeita ja kauniita. Täytyy opetella positiiviseksi heti nyt tammikuussa, eikä vasta ensi kuussa. Jäätävässä kelissä tallustaessani minun täytyy ajatella positiivisesti. En saa olla sitä mieltä, että mitä pahaa minä olen tehnyt kun joudun täällä palettumaan itseni. Minun on ajateltava, että tämä piina on ihan oikein minulle. Positiivisuus on ankaruutta. Jos ja kun epäonnistun totaalisesti jossain tehtävässä, minä en saa ajatella että olen surkea ja mitätön paska. Häpeän itseäni. Oikeaa positiivisuutta on se, että ajattelen syyn katastrofiin olevan muissa, ei minussa. Tällä asenteella on minulle vain positiivisia vaikutuksia. Negatiivinen ihminen luovuttaisi hädän ja nöyryytyksen hetkellä. Itkeä tihruttaisi ja mitätöisi itsensä. Positiivisena ihmisenä en anna periksi, vaan hakkaan edelleen päätä seinään ja hymyilen. Tällainen jääräpäisyys on positiivisuutta meillä täällä Suomessa. Muut jo positiivisesti valaistuneet ihmiset kannustavat uudelleen ja uudelleen minua positiivisuuden noviisia. Vielä kerran, he huutavat ja nauravat makeasti. Tämä ilo tarttuu lopulta negatiivisimpiinkin kanssa eläjiin. Joukossa positiivisuus tiivistyy. Alan pikkuhiljaa positiivisuuden myötä menestyä ja samalla rikastua. Viimeistään kesäkuussa ennen lomia pitäisi olla jo aika hyvissä asemissa. Positiivista voimaa saan kevään aikana siitä kun kadehdin jo menestyneitä ja alan miettiä miten ne saisi kampitettua. Positiivisuuden prosessissa ovat kaikki keinot sallittuja ja hyvä näin. Vain negatiivinen ihminen hyväksyy tilansa ja murjottaa kateuksissaan menestyneille. Jokaiselle on annettu avaimet käteen jo alkukiihdytyksessä. Kunnon verinen taistelu on positiivisuuden a ja o, ei mitään keskustelukerhoja. Jos sanon tekopositiiviselle ihmiselle jotain, vaikka vain ihan pientä ja mitätöntä, kuten esimerkiksi että sinä olet masentava ihminen, niin heti on nokka linkussa. Tuo ihminen ei tajua sitä että, minulla oikeasti positiivisena ihmisenä on oikeus sanoa totuus. Positiivisuutta on raaka totuus. Tästä taitaa sittenkin tulla minulle liian ankara muuttumisleikki. En nimittäin pysty suhtautumaan vakavasti mihinkään, en edes positiivisuuteen. Taidan hioa edelleen tätä entistä minääni, sitä mitä kaiken maailman totisuus naurattaa ja elävä elämä laulattaa. Huomenna nousee jälleen aurinko kaikille ja aina, eikä kuulemma tule uutta jääkauttakaan ainakaan 100000 vuoteen. Aikaa on siis kaikkeen.