Kyllä vai ei

 

 

Sanopa minulle, Vilippus, oletko sinä milloinkaan nähnyt oikein viisaan miehen?

Tämän perustavaa laatua olevan kysymyksen esittää Ana Rummukainen veljelleen Vilippukselle. He ovat viemässä nuorinta veljeä Elmeriä hullujenhuoneelle ja semmoisella matkalla on hyvä pohtia suuria kysymyksiä. Kyseessähän on lainaus Aapelin mainiosta vuonna 1948 julkaistusta kirjasta Siunattu hulluus.

Aikansa pohdittuaan Vilippus on sitä mieltä, että kylän opettajaa voisi nimittää viisaaksi mieheksi. Itsekin kallistuisin samalle kannalle, olenhan kunnalla töissä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että nykyään löytyy sieltä ja täältä lukematon määrä muitakin, siis viisaita.

Aikaa on kulunut ja paljon vettä virrannut Kaakamajoessa, mutta sama kysymys elää ikuisesti. Tänäänkin se nousee mieleen, kun seuraa valtakunnan menoa.

Tuostapa ajatukset harhautuivat jostain syystä tuleviin kunnallisvaaleihin. On pohdittu äänestämisen siirtämistä internetiin, mutta ehdottomasti helpompi ja asiakas ystävällisempi ratkaisu olisi tekstari-äänestys. Jokaisella kunnon suomalaisella on kännykkä tai kaksi ja kaikki voivat äänestää. Sovitaan rehellisen kansan kesken, että jokainen äänestää vain kerran kerrallaan. Kyllä kansa tietää, että filunki, peittely ja salailu paljastuvat joka tapauksessa.

Jalostetaan nyt jo käytössä olevaa ja hyväksi todettua äänestysmenetelmää. Ensin media esittelee ehdokkaat kehujen kanssa ja sitten heti kohta alkaa riepottelurumba. Tutkivat journalistit löytävät varmasti joka päivä jotain uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa ehdokkaista. Joku on valehtelija, kavaltaja, naisaddikti, pettäjä tai muuten vain kangen niellyt. "Äänestä saako hän jatkaa, kyllä vai ei, ja lähetä viesti tähän numeroon".

Helppoa ja mielenkiintoista, eikö totta. Ei enää ikäviä vanhankansan vaaleja koppeineen ja lyijykynineen. Paikkaa minne oli ensin käveltävä suuren voimistelusalin läpi, ikävän näköisen pöydän takana istuvan totuuskomission eteen esittämään jotain henkilöllisyystodistusta, saadakseen kertoa mielipiteensä. On uudistuksen aika, jotta saadaan kasvava nuoriso, tylsään arkeen väsyneet isukit ja äidit innolla äänestämään.

Televisiossa alkoi uusi ohjelmasarja, jossa seurataan ihmisten edesottamuksia, kun viedään kaikki elämän kulmakivet. Tavallisten tallaajien pyhä kolmiyhteys, tv - internet - kännykkä, otetaan pois ja samalla elämän tarkoitus. Ajatuksena ohjelma voisi olla ok, jos siinä pohdittaisiin sitä, miten tähän on tultu. Kuka tai ketkä ovat tehneet ihmisistä sairaan riippuvaisia sellaisista asioista, kuin tosi-tv, chattailu, "keskustelu"puhelimessa. Edesvastuuseen laittamisesta puhuminenkin olisi tietysti vastuutonta vapaassa maailmassa, jossa ihmiset ylintä porrasta myöten ovat leikissä mukana. Koska vapaus on kallis asia ja elämän pitää olla kivaa, niin täytyyhän meikäläisen leikkiä ymmärtää. Jos joku suomalainen mies on mennyt kihloihin filippiiniläisen naisen kanssa internetin välityksellä ja tapaa morsmaikkia vain web-kameran tökkivässä kuvassa, niin mitä se minulle kuuluu. Pitää yrittää ajatella positiivisesti.

Sopiiko niin, että jokainen meistä ikuisista ilon pilaajista ja kyynikoista on kolme viikkoa ilman noita laitteita ja tietysti fuskaamatta.

Pidetään ne vaalit sen jälkeen, kun kaikki kansalaiset ovat oppineet puutteen kautta todella arvostamaan siunattua sosiaalistavaa teknologiaa. Maistuvat viestitkin paremmilta kuivan kauden jälkeen.