Ihmetellään

 

Maailman menon ihmettely on monen kansalaisen arjen perusta. Aamun lehdestä luettu Tekstarit - palsta toimii hyvänä perustana päivän ihmettelyille. Lyhyitä ja ytimekkäitä tekstiviestinä lähetettyjä kannanottoja paremman maailman puolesta, joista jokaiselle löytyy varmasti ymmärtäjiä ja vankasti samaa mieltä olevia.

  Meitä nimittäin on joka junaan ja niin edelleen. Palsta toimii pienenä Karpolla on asiaa - ohjelmana, jossa jokainen saa olla hetken toimittajana.

  Ihmettely ei itsessään ole mitään sen kummempaa, jos sitä harrastaa vain omassa pääkopassa. Ihmettelyyn liittyy olennaisesti ääneen lausuminen eli tyhmien kysymysten esittäminen asioista vastuussa olevalle. Vaarana tässä tapauksessa on, että saa tyhmään kysymykseen tyhmän vastauksen tai sitten joidenkin mielestä yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. Ei kannata masentua vastoinkäymisistä, vaan jatkaa uutterasti äänen ihmettelyä.

  Ja sitten ihmettelemään. Ensi alkuun pistetään perusihmettely, oikea klassikko. Miksi kukaan ei tee millekään mitään? Tämä on aina ajankohtainen ja nyt erityisesti, sellainen köyhät ne köyhtyy ja rikkaat rikastuu - tyyppinen.

  Vaalit lähestyy ja vastaukseksi on odotettavissa sivutolkulla viisaita selityksiä. Useat kansalaiset tietävät vastauksen siltä seisomalta ja lähettävät kannanoton Tekstarit - palstalle, mutta sitä ei sattuneesta syystä julkaista, koska lehti on laatulehti, eikä se julkaise mitään nimiä, puhumattakaan mistään nokkaan lyömisuhkailuista.

  Tuo ensimmäinen ihmettely taisi olla liian kosiskeleva, koska päättäjiä on helppo arvostella. He kuitenkin tekevät arvokasta työtä muiden yläpuolella yhteiskunnan paremman huomisen puolesta.

    Ei sorruta populismiin, vaan siirrytään lähemmäksi tavallisia arkisia ihmettelyjä. Moni ihmettelee sitä, miksi bensa maksaa niin tajuttoman paljon. Ihmetellä sopii sitäkin, miksi sairaanhoito tökkii. Miksi televisiolupa maksaa liikaa ja ohjelmat ovat roskaa? Ihmettelyä aiheuttaa myös kysymys, mihin ovat työpaikat kadonneet tavallisen pekan taskusta?

  Hetkinen, hetkinen, nyt on otettavakin takaisin. Eipä taidettukaan päästä poliitikoista eroon. Kaikki tärkeimmät arkiset aiheethan ovatkin politiikkaa, yhteisten asioitten hoitoa.

  Taidamme unohtaa nämä kaikenmaailman ihmettelyt, tulee vain paha mieli ja siirrymme muihin hommiin, vaikkapa ....

  Tai ei unohdetaan. Ihmetellään itse elämää. Syntymää, kasvua ja hengissä selviämistä.

    Kalevassa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen välähdys menneestä ajasta. Jutussa 90-vuotias Aino Metso kävi läpi kovaa elämäänsä suomussalmelaisen savupirtin armottomasta köyhyydestä tähän päivään. Ei päivääkään kouluja käynyt tervaskanto kertoo myös piikana olostaan kansalliskirjailija Ilmari Kiannon Turjanlinnassa. Suomalaisuuden ikonista ja Kainuun kansan suuresta ymmärtäjästä ei saa kovin maireaa kuvaa Aino Metson muisteluissa. "Olen hyvin vihainen Kiannolle, enkä anna ikinä anteeksi."

  Kitkerää syytöstä, varmaan aiheesta, mutta saako hän, tai kukaan, arvostella ja pahoin sanoin kaikkien (?) arvostamasta suurmiehestä. Tottakai saa ja pitääkin, kaiken uhallakin.