OLEN AJATELLUT

 

 

Olen ajatellut alkaa pitämään kysymys - vastaus - palstaa lukijoille. Lähimmäisen auttaminen näinä vaikeina aikoina on tärkeää ja tietysti ilmaiseksi.

Ensimmäisenä lähestyy Maire Kaakamosta. Hän kertoo isästään, joka oltuaan 60 vuotta kunnan töissä, kuolee aivan yllättäen 80-vuotispäivänään ja samalla ensimmäisenä eläkepäivänään. Maire kysyy, onko tässä mitään järkeä ja elämässä yleensä.

Vastaus on: Ei mitään. Ja Maire hyvä, te olette varmasti nähnyt pahaa unta. Ei kenenkään tarvitse olla hautaan asti töissä, kai. Semmoista tällä kertaa ja joskus toiste taas lisää.

    Suomalaisten uusiloiseen ja positiiviseen luonteeseen on tullut säröjä ja sen ovat aiheuttaneet lama-puheet. Ikävä aika painaa väen väkisin päälle. Onko pekalla mahdollisuuksia ja keinoja selvitä tästä koko maailmaa koskettavasta kurimuksesta? Juuri ja juuri selviää hän, uutta luomalla. Kansankodissa on opetettu, ettei tarvitse huolehtia itse mistään. Helppo elämä ja välinpitämättömyys ovat antaneet muutamalle ahneelle mahdollisuuden.

Huomasin lehdestä pienenpienen jutun suuresta asiasta. Ulkomaisen investointipankin jättitappiot saattoi aiheuttaa suomalaismeklari. Tappiota tuli meklarin toimesta yli 300 miljoonaa euroa. Ahkeralle ja vilpittömälle höynättävälle suomalaiselle sattuu.

   Muistan muutaman vuoden takaa Kemistä, tuosta viimeisestä oikeudenmukaisuuden linnakkeesta, spraysuksen talon seinässä. Ahneus kasaa, kuolema tasaa. Uhmakkuuteen sisältyi tietysti ajatus siitä, että joku voi tulla jo tänään tasaamaan, mutta myös viisaus. Viimeisellä matkalla lompakosta ei ole apua, uskoakseni ja anekaupan varaan ei ehkä kannata laskea.

      Maailma muuttuu ja Kemikin sen mukana. Menneet ovat menneitä ja nyt katsotaan tulevaisuuteen. Tänään kaupunki tunnetaan Amerikassa paremmin kuin koskaan. Kyseessä ei ole mikään Aku Ankka juttu, vaan amerikkalaisten aito kiinnostus tätä hullua, mutta ah niin jännittävää perukkaa ja kansaa kohtaan. Matkailijat tulevat ja kohta on joka ukolla rahaa taskut täynnä, ihan kuin sota-aikana saksalaisten jäljiltä. Täytyy vain virittää matkailukone huippukuntoon, jotta ne todella tulevat tänne ja lähtevät taskut tyhjinä, mutta onnellisina. Lentokoneeseen noustessa niiden tulee hokea itsekseen, Mie olen niin häpi, etten mie tiä itekkään kuinka häpi mie olen.

    Lumilinna ja Huutajat ovat ok, mutta minulla on vielä parempi ehdotus matkailurysäksi. Sellaiseksi, mistä yksikään amerikkalainen ei halua jäädä paitsi. Joulupukki on jo, mutta tämä on vielä parempi, Suomen viimeinen aito kommunisti. Mökki Kivikolla, punalippu salossa, mosse pihassa. Hui miten jännittävää onkaan ja pikkuisen pelottavaakin. Herkimmät voivat katsella bussin ikkunasta, ja rohkeimmat jopa kurkistaa sisään.

   Jokaisella meistä on mahdollisuus ideoida uutta. Lähdetään vain hiihtämään. Tiedä vaikka ladulla saisi ikioman kuningasajatuksen, jota voisi hyödyntää yhteiseksi hyväksi.