Elämä tasaantuu

 

Ei tasaannu, ei. Vähintään kerran päivässä riemu ratkeaa ja on laskettava kymmeneen. Puhuvat, että mies kun tulee määrättyyn ikään, niin ilma tyyntyy. Raukea sunnuntaipäivän rauha laskeutuu ja sammuttaa roihun. Mies alkaa tuuhistella pihamaalla Reinot jalassa ja uksia kenen killi se tuolla mennä viipottaa. Elämä soljuu lopultakin rauhaisasti uomassaan kuin tukki Päätalon kirjassa ja kääntyy ajallaan levolliseen iltaan.

Mitä hulluja, tietää kertoa nimimerkki Kokemusta on. Täytynee tyytyä käsikirjoituksessa minulle räätälöityyn rooliin ja uskoa kirjoittajan tuntevan kohteen paremmin kuin taiteilija itse.

Tarkemmin asiaa pohdittuani olenkin sitä mieltä, että olen juuri oikea ihminen itsekseni, sanoisin jopa että paras. Tähän pikkurooliin tuskin on muilla isommin haluja, näin olen aistinut, joten hoidan homman ihan itse, taaplaan tyylilläni, mutta pelleksi en ala.
Täytyypä jatkossa syventyä rooliin tosissaan, mutta ei todellakaan otsa kurtussa. En osaa suhtautua oikeastaan mihinkään vakavasti, väännän ja käännän asiat aina nurin niskoin ja nautin siitä. Elämän sirkuksen omatekoisena pikku tirehtöörinä sivaltelen piiskalla olan takaa ja antaumuksella.

Vakavahenkiset, tosikot, järkevät ja harmaat joutuvat ja joutavat myllyyni. Sinne luiskahtaa henkilö, joka vastustaa kuntaliitosta joutavin perustein, samoin ydinvoimalaa, ei omaa omaa mielipidettä mistään asiasta, pelkää sanoa mitään mistään, pelkää loukkaavansa jotakuta sanomisillaan, kysyy muilta mitä mieltä tulee olla asioista, on yksisilmäinen, elää muiden kautta tai on vaan.

Meillä oli muinoin Torniossa elävän musiikin yhdistys Storm, jonka puitteissa touhuttiin kaikenlaista, järjestettiin konsertteja, klubi-iltoja, keikkoja bändeille, discoja ja mitä lie muuta. Homman ydin oli itse tekemisessä, omaehtoisuudessa ja vapaudessa. Mukana olleilla oli avara maailmankuva, raja-aidaton ja tilaa antava. Systeemi toimi mainiosti muutaman vuoden, kunnes tuli tiensä päähän. Meidän osalta kaikki oli nähty ja uusi polvi olisi voinut jatkaa uusin kujein, mutta niin ei käynyt. Ei tietenkään, koska nuoremmilla olivat uudet omanlaiset kuviot. Storm joutikin museoon ja internetin muistelusivuille, koska elämä menee niin ja onneksi menee.
Siksipä tämän alueen uuden suur-kaupungin kohtalosta saavat päättää vain alle 23-vuotiaat henkilöt penskoja myöten. Perustelut ovat hyvin yksinkertaiset, ensiksikin he ovat pääsääntöisesti aivopesemättömiä, ennakkoluulottomia, rohkeita, aitojen kaatajia, vilpittömiä, raikkaita, eläviä ihmisiä. He tekevät mitä haluavat, eivät kuuntele tai lue lehdissä olevia setien ja tätien besserwisser-kirjoituksia, vaan muodostavat mielipiteensä onneksi ihan itse ja toiseksi he jäävät elämään ratkaisunsa keskelle.

Nyt mietin, että miten pääsisin mukaan uuden vallan ytimeen. Ei ole mukava jos jättävät ulkopuolelle, olenhan vasta 55 ja täydessä iskussa.