Miehen tie

 

Nuijamiehet, löylymiehet, voimamiehet, tosimiehet, jäämiehet ja mitalimiehet löytyvät hierarkian yläpäästä. Alapäästä taas mitättömyydet, kuten pehmomiehet, joojoo-miehet, kynämiehet, siipimiehet, täytemiehet, välimiehet ja pikkumiehet.
Miehiä on joka lähtöön ja meidät arvotetaan sen mukaan, millaisen nimikkeen satuimme saamaan isossa jaossa. On tyytyminen annettuun lahjaan ja tyynenä tallattava kivinen polkumme miehinä tai niiden kuvina.  
Tässä vaiheessa naisemme toteaa, että se on herraseni aivan sama ja yks` hailee mitä jaarittelet ja yrität olla muka vitsikäs. Kaikki miehet ovat samanlaisia nollia, putkiaivoja ja yhtä köyttä vetäviä.
Minä tuohon, että ei toki pidä paikkaansa. Mekö oltaisiin tolloja veljiä samasta puusta? Ei olla, ollaan jotain aivan muuta. Naisten on lisäksi hylättävä se luulo, ettei hyvä veli veljeä lyö.
Lokeroivia nimikkeitä on lukematon määrä, eikä kenenkään miehen, tai ns. miehen, kannata toivoa, että jäisi arvottamisen ulkopuolelle. Eivät jätä veljeä, edes mitättömintä, siihen velvoittaa luonne ja esi-isien raskas perintö. Vinon hymyn saattelemana joukon jatkoksi ohjataan myös seuramies, lukumies, selvitysmies ja vaihtomies.
Naiselle myöntelen, että yhdessä asiassa miehet ovat todella painuneet alas. He ovat unohtaneet mitä miehen sana merkitsee. Se on kirjoittamaton lupaus ja pitää pitää.
Ja lisään, että ei kannata olla huolissaan tulevaisuudesta, sillä miesten tuhatvuotinen valtakunta rapautuu hyvää vauhtia ja alkaa uusi ihana vapauden aika. En viitsi tässä vaiheessa kysyä, että häneltäkö tentattiin lentokentällä, että pelottaako lähteä yläilmoihin terroriteon vuosipäivänä, vaikka on samanlainen uhka ilmassa. Vastasi ei pelottavan, enemmän mietitytti, saako lennolla kasvisaterian.
Sanon, että sen kannattaisi unohtaa kaikki kauna ja tympeys ja yrittää ymmärtää meitä miehiä. Meistä jokainen, tai ainakin melkein, teräsmiehestä mäkimieheen, tarvitsee naisen ja vain naisena.
Kaikki yrittävät taitojensa äärirajoilla, joku keittää aamupuurot rouvalle ja joku toinen keskittyy iltapaloihin, mutta joka tapauksessa vain auttamisen ilosta ja lähimmäisen rakkaudesta, sillä se joka antaa, se myös saa.
Tiukka nainen saa kuulla lisääkin miestä ja naista sivuavaa. Kerron kirjailija Toivo Pekkasen taidosta tiivistää elämä ja rakkaus Tehtaan varjossa – romaanin kahdelle ensimmäiselle sivulle.
Mies palaa kotiin vankileiriltä kurjassa kunnossa kesällä 1918. Perhe on taas onnellisesti koossa ja vaimo valmistaa palanneelle tukevan aterian. Mies syö, mutta nääntyneen vatsa ei kestäkään. Mies kuolee pelkkää hyvää tarkoittaneen vaimon ateriaan.
Ei halua nainen kuulla enempää höpötyksiäni, vaan menee menojaan. Ei käänny vaikka panen koko miehisen arvovallan peliin ja huudan hiljaa olevani elävä mies.
Onneksi kotona odottaa eräs, joka alati tottelee, mielistelee ja kiehnää. Sen, anteeksi, hänen nimensä on Rin Tin Tin.