Tasajako

Olin jo aikeissa luovuttaa ja alkaa myötäilijäksi, kunnes katsoin tornitalon ikkunasta alas kadulle ja näin pienen ihmisen. Puolen sentin mittaisena se mahtui sormenpäiden väliin, niin pieni oli ihminen ja sellaistahan on autettava.
Oivalsin myös sen, minkä valtiaat ovat tienneet läpi historian. Ihmistä kun katsoo kaukaa, on se vain pieni täplä ja kun siirtyy kauemmaksi, ihminen häviää ja lakkaa olemasta. Tornista maailmaa on helpompi hallita, kun ei näe yksityiskohtia. Ikävät asiat eivät tule liki ja voi keskittyä olennaisiin suuriin kysymyksiin. Korkealta näkee kauemmaksi ja samalla mieli seestyy.
Maailman on muututtava. Vain muutamien käsissä oleva ikuinen viisaus ja vauraus ovat menneisyyttä. Kupla puhkeaa, oletko valmis? kysyy tolpan juliste pieneltä syrjäkylän ihmiseltä.
Rahat uhkaavat loppua ja katastrofi luuraa nurkan takana, pelottelee huhu vähäväkistä. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat vaarassa. Joukostamme löytyy liikaa bismarkin pelaajia ja oman edun tavoittelijoita, kirjoittaa paikallislehti.
Mutta ei hätää, sillä eihän raha ole mihinkään kadonnut, se on vain väärissä taskuissa. Minulla on esittää varma keino pienen ihmisen pelastukseksi. Ratkaisun nimi on Uusjako.
Kaikki rahat viimeistä senttiä myöten kerätään isoon laariin ja sen jälkeen alkaa jako. Ihmiset asettuvat jonoon ja jokainen saa saman verran rahaa kouraansa eli suoritetaan reilu kristillinen tasajako.
Kenenkään ei tämän jälkeen tarvitse olla pahalla mielellä ja synkkänä sen takia, että toisella on rahaa ja minulla ei mitään. Uusjaon jälkeen ihan jokaisella ihmisellä on rahaa, paljon rahaa ja tie on avoin. Elämä herää ja ihmiset hehkuvat onnea. Rahaa on ja se rauhoittaa. Pahuus katoaa ja kaikkinainen tora, sillä kukaan ei halua olla ikävä ihminen, koska on niin mukavaa olla vaan, köllötellä kuin tornitalon herra.
Varmaa on, että tämä uusi tasaraha-malli tulee toimimaan ja auttamaan kasvussa. Kehittymätön pieni ihminen tulee muuttumaan, kateus ja pikkusieluisuus katoavat. Jäljelle jää vain levollisuus ja kiitollisuus järjestelmän luojaa kohtaan.
Ensimmäinen askel kiitollisuuden osoittamisessa tulee olemaan näköispatsaiden pystyttäminen ja varat kerätään kolehdilla ihmisiltä. Kukaan ei voi olla antamatta ja niinpä kullatuista patsaista tulee valtavan suuria onnen symboleja.
Seuraavaksi aletaan suunnitella mausoleumia johtajalle ja pian sen perään ruvetaan arvuuttelemaan valtakunnan perijää. Löytyykö jostain sopiva poika?
Mutta kuten tavallista, arki tulee ja paratiisiin luikertelee kyy katkeran ihmisen muodossa. Suurin osa on tuhlannut rahansa joutavaan, hukannut, juhlinut, pelannut, lainannut rahansa ja ovat nyt valmiita etsimään syyllisiä ahdinkoonsa ja petokseen. Syy on tietysti muissa kuin itsessä. Tornitalon avaimet olivat omissa käsissä, mutta ne hukattiin.
Että semmoista ja tämänhän arvasi. Taidankin unohtaa koko Uusjaon. Jatketaan sittenkin entiseen malliin.