Uskon asiaa

 

Annoin kertoa itselleni asioista, joihin uskominen on lievästi sanoen vaikeaa.
Vaikka olen paikallani liikkumatta, kiidänkin eteenpäin aikamoista haipakkaa. Maapallo pyörii ja vauhti on tuhatkuusisataa kilometriä tunnissa. Luulisi jo veden nousevan silmiin, mutta ei nouse, eikä oikeastaan tunnu missään. Outoa on.
Jos pysyisikin siinä, niin pyöriköön minun puolesta, mutta mitä hulluja. Kierrämme lisäksi Aurinkoa armottomalla sadantuhannen kilometrin tuntivauhdilla. Se alkaa jo olla liikaa rauhallisellekin miehelle ja jos joku vielä aukaisee ikkunan, niin se on goodbye. Syntyy ristiveto ja siinä menee maallikonkin paperit sekaisin.
Eikä tämä tietenkään riitä. Kaiken kukkuraksi Aurinkokuntamme kiitää avaruudessa Linnunrataa ympäri yli 800 000 kilometrin tuntivauhdilla.
Jösses, sanon minä. Nyt ei enää riitä tojotankaan nopeusmittarissa lukemat.
Sopii kuitenkin epäillä kiidetäänkö mihinkään. Kuka on muka mitannut nuo huimat nopeudet ja millä? Ei kannata uskoa kaikkea mitä viisaat selittää, kannattaa mieluummin epäillä ja siihen meillä on hyvät perinteet.
Emme liiku mihinkään, koska mikään ei muutu. Kaikki menneen elämän riippakivet seuraavat meitä kuin hai laivaa, vaikka luulisi kunnon viiman pyyhkivän menneisyyden komeroista pölyt pois. Vanhoista taakoista pitäisi päästä pikaisesti eroon, koska menneessä on hyvin harvoin mitään säilyttämisen ja muistelun arvoista.
Ikuiset häpeät, nolaukset, tölvimiset, pahat olot, uskot, kuvitelmat ja pettymykset seuraavat aina ja ikuisesti meitä. Niistä irti pääseminen olisi vähintä, mitä toivoisi tapahtuvan tässä hurjassa rallissa läpi aikojen.
Toinen tiedemiehen väittämä on, että ennen muinoin ihmiset olivat tyhmempiä. Älykkyystestit kuulemma todistavat asian laidan ja siihen ei ole ainakaan meikäläisellä mitään lisättävää. Se on faktaa, eli kylmä totuus, paitsi että joku voisi kertoa mikä on älykkyystesti.
Sopiihan epäillä olivatko tyhmiä, yksinkertaisia viisaita mieluummin olivat. Nykyihmistä ei aina voi viisaaksi nimittää, jos hiukankaan viitsii maailman menoa seurata.
Tyhmyyden vastakohta on kaiketi viisaus ja sitähän on jostain syystä aina arvostettu pelon sekaisin tuntein rahvaankin joukossa. Tulee mieleen Rummukaisen veljesten pohdinta siitä onko jompikumpi nähnyt oikein viisasta miestä. Voittajaksi viisauden saralla löytyy kylän opettaja.
Lopuksi ja lohdutukseksi tiedemies onneksi toteaa, että älykkyyden taso ei juuri enää nouse. Tulee ilmeisesti takaseinä vastaan ja hyvä niin. Liian viisas ihminen on rasittava tosikko, mieluummin sopiva sekoitus luovuutta, hulluutta ja viisautta.
Eikä kannata jäädä pohtimaan avaruuksia, voi joutua liian syville vesille. Samalla sopii lopettaa kaikenlaisten gurujen kuuntelu ja ottaa elämä omiin käsiin ja keskittyä olennaiseen, eli uuden rakentamiseen, puiden istutukseen ja sopan keittoon. Laitankin tässä syksyn kunniaksi kaalisopan muhimaan.