Uskomaton mies

 

Olen aika uskomaton mies. En oikein usko mihinkään, kuten vaikkapa maailmanrauhaan ja ihmisten hyvyyteen tai että umpihulluille voisi puhua järkeä.
En usko maailmanloppuun, enkä minkään loppuun. Kaikki tulee jatkumaan ikuisesti samanlaisena ja maailma rullailee radallaan. Näytelmä pysyy samana, kulissit päivitetään, vain näyttelijät vaihtuvat. Ihmiset tappavat oikeutetusti toisiaan ja miehille pystytään patsaita, naista ja lapsista ei niin väliä.
Laulussa väitetään, että kaiken takana on nainen. Kyllä kaiken takana on mies, ihan kaiken. Sodat se on aloittanut ja hävityksen. Aina se on nahistellut jostakin jonkun kanssa. Heikkojen suut se on tukkinut ja nyrkillä kertonut paikan hellan ja sen välissä. Sotien välissä se on peilannut peilistä itseään ja kehunut kuvalle nerouttaan. Salaa itkeä tirauttanut ja vannonut kostoa mitättömille pilkkaajille.
Vakavasti ottaen asioille täytyisi kuitenkin tehdä jotain, jotta minäkin voisin uskoa.
Pohdin asiaa ja lopulta oivalsin, että on vain yksi keino pelastaa maailma, naiset ja lapset miesten hulluudelta. Yksinkertainen ja tehokas keino on, että kaikkialle, jokaiseen maailman niemeen, notkoon ja saarelmaan istutetaan tarkalla täsmäiskulla tämä meidän peräpohjalainen mentaliteetti ja uskomaton vireys.   
Aidoista täkäläisistä ihmisistä ja muutamasta naapurin miehestä pitää tieteellisesti eristää se alkuaine, mistä kumpuaa seudun salattu voima, se millä pysymme juuri ja juuri kasassa, mutta emme tee mitään.
Tuotettua kapseloitua uutetta syötettäisiin vaikeille ja riidanhaluisille ihmisille ympäri maailmaa ja kas, vain muutama päivä ja maailmalta kaikuisi meille niin tutut toteamukset, ei se kannatte, annama olla. Syvä rauhallinen hiljaisuus valtaisi mielet.
Luovutan tämän loistavan idean vapaaseen käyttöön seudun yrittäjille. Maailmassa on niin paljon pahuutta ja ongelmia, että siitä riittää monelle uutefirmalle tuloa. Nyt on taottava, kun rauta on kuumaa, tai toisaalta, ei kai tässä nyt niin kiire ole. Kattellaan ensin kaikessa rauhassa.
En ole kuitenkaan ihan kokonaan uskoa menettänyt, sillä uskon joulupukkiin. Mieheksi pukki on ihan ok, vaikka on sillä turhan miehisiä piirteitä, kuten pelottelu ja uhkailu. Tyyppi on oikeastaan aika outo, ihme hiippailija ja salaperäinen kulkija, lienevätkö kaikki toimet ihan päivänvalon kestäviä? Pitäisiköhän aihetta tutkia tarkemmin, tai annama olla.
No, joka tapauksessa uskon joulupukkiin, mutta en halua suksia lahjaksi. Olen nimittäin lopettanut harrastuksen. Luonto ei kestänyt. Ladulla tuli nainen kannoille ja huusi kuin jokilaiva; latua! Luovutin ja annoin periksi. Naiset menkööt menojaan ja ottakoot ohjat käsiin myös yhteiskunnan muilla sektoreilla, kyllä se minulle sopii. Tämä valaistumisen koin jo kauan sitten ja elämäni helpottui. Nykyään luonnolleni sopii paremmin Aaro Hellaakosken säkeet: Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.