Kiinalainen sukulainen

Olemme kaikki sukua toisillemme. Olemme rakkaita sukulaisia ja se on hyvä asia. Suku pitää aina yhtä, auttaa myötä- ja vastamäessä. Suku on tuki ja turva.
Esi-isämme Afrikassa meinasivat kuolla sukupuuttoon 74 tuhatta vuotta sitten valtavan luonnonkatastrofin myötä. Maapallolla oli tukalat paikat, mutta siitä selvisi hengissä pari tuhatta
ihmistä. Tuosta joukosta viitisensataa oli naisia ja he ovat nykyisen ihmiskunnan esiäitejä.
Tuota mitättömän pientä lukua kannattaa vähän enemmänkin makustella, se on sama kuin vaikkapa Arpelan asukasluku tänään.
Tuntuu todella hyvältä kun tietää, että olemme kaikki maapallon asukkaat sukua toisillemme ja tästähän seuraa pelkkää rauhaa ja rakkautta ja tietenkin taloudellista hyvää serkkujen kanssa kauppaa käyden.
Monet rakkaat sukulaiset kaukaa etelästä ovat tulossa tänne raukoille rajoille iloksemme ja turvaksemme ja hyvä niin. Me tarvitsemmekin piristystä talouteemme ja eloa arkeen ja pyhään, iloista yhdessä oloa töihin ja juhannuskokon ympärille.
Tänä päivänä sukumme on laaja. Tarkka henkilöluku ei taida olla tiedossa, mutta päälle seitsemän miljardia meitä on, eli 7 tuhatta miljoonaa. Iso luku, niin iso ettei sitä Suomen sukuhaaran edustaja oikein ymmärrä. Sukujuhlissa ei lohikeitto riitä millään, vaikka kuinka vedellä jatkaisi.
Kunhan toivumme tästä järkyttävästä sukulaistiedosta, niin saamme sen jälkeen katsella maailmaa uusin silmin. Näemme naapurin tumman tai kadulla vastaan tulevan syyrialaisen eri vinkkelistä kuin eilen. Sukulaismies, toteamme mielessämme ja hymyilemme arasti. Näemme hänen kasvoissaan jotain tuttua, suvun piirteitä. Seuraavana päivänä tervehdimme ja vaihdamme muutaman sanan. Kolmantena käymme kyläilemässä ja katselemassa vanhoja valokuvia. Viikon
kuluttua olemme jo kertoneet kaikki henkilökohtaisimmatkin asiat ja tasanneet varallisuutemme.
Luonnollista on tietysti myös se, että alamme huolestumaan muiden kaukaisten sukulaistemme asioista, kuinka he pärjäävät ja ovatko kaikki asiat hyvin. Pian järisyttävä auttamisen aalto leviää maan ääriin ja suuresta sukurakkaudesta kasvaa uskomattoman hyvä uusi maailma.
Joudumme ikävä kyllä myös suurten ja vaikeiden kysymysten äärelle sukulaisasiassa. Käsiteltäväksi tulee vääjäämättä menneen maailman ja nykyajassa eläviä suuria pahantekijöitä, jotka olivat ja
ovat sukulaisia. Joudumme pohtimaan onko veri vettä sakeampaa ja toteamaan, että on se. Sukulaista on vaikea hylätä, mahdoton sanoisin. On rakastettava, koska muuta ei voi.
Totuuden nimissä on myös sitä ajatusta vaikea sulatella, että jokainen ruotsalainen on sukulainen ja vielä vaikeampi, että jokainen venäläinen on sukulainen. Norjalaisissa on myös purtavaa ja balteissa. Kiinalaiset jotenkin menettelevät ja intialaiset, koska asuvat sen verran kaukana ja niihin ei liity isommin tunteita. Papua-Uusi-Guinealaisista ei olla mitään mieltä, joten olkoot sukulaisia.
Nyt kuitenkin rauhoitutaan ja nukutaan yön yli. Aamulla sitten aloitamme uuden paremman maailman luonnin sukuloimalla.