Vapun jälkeinen aika



Tänään on 2:nen vapun jälkeinen päivä ja samalla se on sukupolvia
yhdistävä päivä, joten lakki pois päästä poika. Taas on selvitty elämään ja
jatkamaan uutta entistä parempaa elämää, rakentamaan uljasta huomista. Kansa
sai hetken olla ikiaikaisen perinteen mukaisesti sorrettuja työläisiä,
hallituksen kaltoin kohtelemia ylioppilaita tai muuten vain tympeän hallituksen
holhoamia alkoholin oikein käyttäjiä. Kukaan ei ollut ohikiitävän hetken edes sairas,
saatikka köyhä.

Maamme kuva ei ikävä kyllä ole ihan noin kaunis ja yhtenäinen, sillä väliin
putoajia on paljon. Yhteiskunnan olisi syytä huolestua ja auttaa niitä jotka
eivät ymmärrä olevansa sorrettuja työnorjia tai ylioppilaslakittomia ikuisia
koulukiusattuja mitättömyyksiä. Huolestua niistä jotka eivät osaa
mitättömyydessään olla muuta kuin iloinen hymy kasvoillaan päivästä toiseen. Ei
kiinnosta vihreä, punainen, vaalean punainen, eikä sininen vappu, eikä vaalitkaan.
Se on vakava paikka tässä muka yhteisöllisyyden ja ikuisten huolten luvatussa
maassa, missä jokaisella on oltava paikka ja tehtävä. Viranomaisten on
viipymättä ryhdyttävä etsimään käsiinsä nämä vaputtomat luokattomat oman tien
kulkijat ja tuotava heidät pimeydestä valoon EU:n tuella.

Seuraava suuri kansallinen hippapäivä paikkansa yhteiskunnassa löytäneelle perinneväelle
on vasta juhannuksena, mutta onneksi ennen sitä voi juhlia oikein kunnolla
Eurooppa päivää, eli ikkunat aukaistaan kunnolla Eurooppaan ja tuuletetaan
samalla koko huusholli. Yritetään hetki olla eurooppalaisia, vaikka olemmehan
itkua tihruttavia kohtaloon uskovia slaaveja.

Sitten juhlitaan äitejä, noita toivossa väkeviä. Iloisesti nyyhkyttäen mennään pakkopulla
äitienpäivä ohi. Ja sitten poika käsi taas lippaan ja hymyä huuleen, sillä pian
juhlitaan kaatuneita, noita ikuisia.

Näin alkaakin olla kansaa yhdistävä ohjelma selvä pitkälle kesäkuuta ja juhannukselta
voikin jo jäädä kesälomalle rauhoittavasti tissuttelemaan. Seuraava suuri juhla
on ruotsalaisuuden päivä marraskuussa.

Naapurimaassa juhlapäiviä on vuodessa toistasataa ja kukaan ei valita, ettei
jaksa ainaista juhlimista. Osaavat siellä kivasti sovittaa työn ja juhlan,
joustavia ihmisiä kun ovat. Työuupumus on todennäköisesti keksitty Suomessa tai
ehkä Ruotsissa. Täällä pitäisi hiukan löysätä ruuvia ja ottaa myös käyttöön 110
juhlapäivää vuodessa – metodi.

Aloitamme uuden yhteisöllisyyden ja yhteen hitsautumisen ajan sillä, että
järjestetään kysely kansalaisille siitä mitä asioita he haluaisivat juhlistaa. Mahdollisuudet
ovat rajattomat, kuten vaikkapa Tielle sortuneiden päivä, Onkijoiden päivä,
Rakennusapumiesten päivä, Vähän onnellisten päivä tai Aika hyvien ihmisten
päivä. Ja jos kyseinen juhlapäivä sattuu lauantaille tai sunnuntaille, niin
maanantai on vapaapäivä.

Näin kivan rennosti ja ilman huolia siirrymme uudelle vuosisadalle edelleen vakaasti
uskoen hyvään tuuriin.