Suomi kohta sata





Menin tarhaan vuonna 1961 ja heti kohta jouduin kahnaukseen tarhatädin kanssa. Kyse oli sisäliukumäen käyttösäännöistä. Panivat nurkkaan opettelemaan yhdessä olon sääntöjä. Karkasin
kotiin siltä seisomalta ja tästä alkoi oikeastaan minun Suomeni historia. Ensimmäinen
kapina meni kyllä vähän lumille, koska kukaan ei tarhasta perään huudellut.

Synnyin 1955 ja Kekkonen valittiin presidentiksi seuraavan vuoden alussa, olen Kekkosen
poika. Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa, Kekkonen juoksee ja Kekkonen
matkustaa mutta miten käy Kekkoselta rock´n roll? kyselivät rokkarit vuonna
1969, jolloin puhalsivat jo muutoksen tuulet kulttuurissa ja minäkin olin pian
sen jälkeen täysillä mukana. Oli kannattanut kävellä vuosikymmen aikaisemmin
tarhasta kotiin kesken päivän, koska vapaus on kallis asia.

Historia on minulle sitä, että kansakoulusta juoksin kotiin katsomaan teeveen
iltapäivälähetyksistä Lassieta, Rin Tin Tiniä ja Mustaa oria. Television tulo
muutti kaiken ihmisten elämässä, Suomi oli 60-luvulla tv-suomi. Speden saluunan
jälkeen mentiin Vietnamiin. Mustavalkoinen välkkyvä maailma tuli ja vei
mennessään.

Hymy-lehti oli vuosikymmenen ja seuraavan 70-luvunkin järisyttäjä, paljastuksia,
tirkistelyä ja rajojen koettelua pimeydessä vaeltaneen kansan tarpeisiin. Kyllä
kansa tietää hokema oli tärkeä rötösherrajahdissa ja sanomalle löytyi
kasvualustaa.

Suomen loistavasta koululaitoksesta muistan vain ihanat opettajat, ymmärtävän
ja kannustavan ilmapiirin ja lopuksi järkyttävän pitkän uurastuksen jälkeen saamani
loistavan paperin. Elämä hymyili salaviisasta hymyään vain hetken käveltyäni
ulos tuttuun ja turvalliseen Kekkosen Suomeen, missä kommarit olivat kommareita
ja porvarit porvareita, oli hyvä ja paha ja me tietysti sopivana karjana
uudelle politisoituneelle rokkaavalle maailmalle.

Vuonna 1971 tuli Lotto ja lauantai-illan tv-arvonta. Saunan päälle jännitettiin
järkyttävän isoa voittoa. Suomalaiset ovat siitä lähtien olleet Lotto-kansaa ja
tähän liittyy myös suuri kansanviisaus, eli että on lottovoitto syntyä Suomeen.


1970-luku oli hienoa aikaa musiikin ja kaiken kulttuurin suhteen, tuli punk ja uusi
aalto. Tajuttiin, että kaiken voi tehdä itse ja niin kuin haluaa. Maailma nytkähti
oikeaan suuntaan. Aika tarjosi meille tarhasta ulos marssineille mahdollisuuden
ja sitä käytettiin.

1980-luku meni etupäässä siihen kun kasvatin lapsia ja vaimo minua. Olin kunnon
suomalainen,

vaikka ei suomalaisuutta ole olemassakaan. On vain heimoja ja sukuja pitämässä
saavutetuista eduista kiinni. Suomen historia on ihmisten oman pienen piirin
ympärillä pyörineet arkiset asiat, ei muuta.

Meni 1990-luku, katosi jonnekin ja sitä seuraava vuosikymmen samoin. Töissä
käytiin ja kotona oltiin, riideltiin ja rakastettiin. Televisiota katseltiin ja
ohjelmat huonoiksi haukuttiin. Toista se oli ennen, ohjelmatkin olivat parempia
ja kaikki oli.

Ei nyt sentään, tänään on kaikki paremmin ja huomenna entistä paremmin, mutta edelleen
ja tarvittaessa kävelen tarhasta ulos.